Broholminkoiran rotumääritelmä
KÄYTTÖTARKOITUS: seura- ja vahtikoira.
YLEISVAIKUTELMA: mastiffityyppinen, suurikokoinen, suorakaiteen muotoinen ja vahvarakenteinen koira, jonka liikkeet ovat rauhalliset ja voimakkaat. Voimakas etuosa hallitsee ulkomuotoa. Pää on massiivinen ja leveä, vahvassa kaulassa on jonkin verran löysää nahkaa, rintakehä on leveä ja syvä. Koiran ollessa rauhallinen pään asento on melko matala, häntä riippuu sapelimaisena. Liikkeessä häntä on korkeammalla, ei kuitenkaan selkälinjaa ylempänä. Koiran ollessa tarkkaavainen tai kiihtynyt pää on korkeammalla ja häntä nousee vaakatason yläpuolelle.
TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA: kallo ja kuono ovat yhtä pitkät.
KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: rauhallinen, hyväluontoinen ja ystävällinen, kuitenkin vahtiva. Voimakas itseluottamus on välttämätöntä.
PÄÄ: varsin suuri ja leveä, raskaalta vaikuttava.
KALLO-OSA: leveä ja melko tasainen. Kallon ja kuonon ylälinjat ovat yhdensuuntaiset, kallo on hieman korkeammalla.
OTSAPENGER: ei liian korostunut.
KIRSU: täyteläinen ja musta.
KUONO-OSA: massiivinen; raskaan pään ansiosta vaikuttaa melko lyhyeltä. Ylä- ja alaleuka ovat yhtä pitkät.
HUULET: riippuvat, eivät kuitenkaan liioitellut.
LEUAT / PURENTA: leuat ovat voimakkaat ja lihakset hyvin kehittyneet. Leikkaava tai tasapurenta.
SILMÄT: pyöreät, eivät liian suuret; meripihkan väriset, sävyltään vaaleasta tummaan. Ilmeen tulisi olla erittäin itsevarma.
KORVAT: keskikokoiset, melko ylöskiinnittyneet ja tiiviisti poskenmyötäiset.
KAULA: hyvin vahva ja lihaksikas; jonkin verran löysää kaulanahkaa, ei kuitenkaan liioitellusti.
RUNKO
YLÄLINJA: suora.
SÄKÄ: vahva ja selvästi erottuva.
SELKÄ: melko pitkä.
LANTIO: keskipitkä ja hieman viisto.
RINTAKEHÄ: voimakas ja syvä; eturinta on hyvin kehittynyt.
HÄNTÄ: melko alaskiinnittynyt, tyvestään leveä. Asennoltaan riippuva; ei pitkiä karvoja eikä hapsuja. Koiran liikkuessa häntä nousee vaakasuoraan asentoon, mieluiten ei korkeammalle. Sen ei tulisi olla koskaan selän päällä eikä kiertynyt.
RAAJAT
ETURAAJAT
YLEISVAIKUTELMA: eturaajat ovat vahvat, suorat ja voimakkaat. Olkavarret ovat lihaksikkaat. Luiden pituuden ja kulmauksien ansiosta liikkeet ovat vapaat ja maatavoittavat niin kävelyssä kuin ravissakin.
OLKAVARRET: hyvin lihaksikkaat.
KYYNÄRPÄÄT: liikkuvat tiiviisti rungon myötäisinä.
KYYNÄRVARRET: suorat ja vahvat.
VÄLIKÄMMENET: eivät liian pitkät.
KÄPÄLÄT: pyöreähköt ja tiiviit.
TAKARAAJAT
YLEISVAIKUTELMA: voimakkaiden ja lihaksikkaiden takaraajojen kulmaukset saavat aikaan hyvän työntövoiman. Takaa katsottuna takaraajat ovat suorat ja yhdensuuntaiset.
REIDET: voimakkaat ja lihaksikkaat.
VÄLIJALAT: eivät liian pitkät.
KÄPÄLÄT: kuten etukäpälät.
LIIKKEET: rauhalliset ja matalat. Luonnolliset liikuntamuodot ovat kävely ja ravi.
NAHKA: hyvin pigmentoitunut ja paksu; yleensä runsas, etenkin kaulassa.
KARVAPEITE
KARVA: lyhyttä ja rungonmyötäistä, aluskarva on tiheää.
VÄRI: keltainen, jossa musta maski; kullanpunainen; musta. Rinnassa, käpälissä ja hännän päässä voi olla valkoiset merkit.
KOKO JA PAINO
SÄKÄKORKEUS: urokset noin 75 cm, nartut noin 70 cm.
PAINO: urokset 50 – 70 kg, nartut 40 – 60 kg.
VIRHEET: kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.
Riittämätön massa, eturinta tai rinnan syvyys; liian kevyt ja tyylikäs pää ja runko; liian voimakas otsapenger, liian kevyt kuono-osa, riippuvat suupielet; liian suuret, liian pienet tai ruusukorvat; liian ylös- tai liian alaskiinnittynyt häntä; koukkuhäntä tai nikamavika hännässä; pitkät ja heikot välikämmenet, hajavarpaiset käpälät; pihtikinttuisuus; liian tyylikkäät liikkeet; hännässä ja reisien takaosassa hapsuja tai pitkää karvaa.
HYLKÄÄVÄT VIRHEET: vihaisuus ja sairaalloiset piirteet; neliömäisyys, selvästi riittämätön massa; muun värinen kuin musta kirsu; ylä- tai alapurenta; keskenään eriväriset silmät; pystyt korvat; ylös kiertynyt häntä; virheellinen väri tai pitkäkarvaisuus; hermostuneisuus, terävyys tai aggressiivisuus.
HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.
Rodun historia lyhyesti
Rotu tunnettiin nykyisen kaltaisena jo keskiajalla, jolloin sen yksilöitä käytettiin hirvieläinten metsästyksessä. Myöhemmin niitä käytettiin pääasiassa suurten tilojen ja kartanoiden vahteina. 1700-luvun lopulla broholminkoirat olivat puhdasrotuisia ja niiden lukumäärä kasvoi Broholmin kreivi Sehestedin ansiosta, hänen mukaansa rotu on saanut nimensäkin. Toisen maailmansodan jälkeen broholminkoirat kuolivat lähes sukupuuttoon. 1970-luvun puolivälissä ryhmä rodulle omistautuneita henkilöitä aloitti rodun elvyttämisen Tanskan Kennelklubin tuella, ja myöhemmin he muodostivat yhdistyksen nimeltä Selskabet til rekonstruktion af Broholmerracen. (Suomen Kennelliitto, rotumääritelmä)